Tiedostojen nimeämisperiaatteet

Kaikki tiedostonimet koostuvat tunnistekoodista, kuvaavasta osasta ja tiedostopäätteestä. Tunnistekoodi muodostuu kahdeksasta merkistä, jotka sisältävät tarvittavan informaation tiedoston yksilöimiseen.

Tunnuskoodi helpottaa mm. tiedostojen pitämisen järjestyksessä kansioissa aakkosjärjestyksen mukaan.

Kun tunnuksia haetaan aineistopankista, ei tunnistekoodista tarvitse välittää. Jos käytössä on useampia tiedostoja paikallisella levyllä, on hyvä pystyä tunnistamaan eri tarkoituksiin tarkoitetut tiedostot toisistaan.

Esimerkki: LA1PC4V9_tunnusta_kuvaava_nimi_CMYK.CDR

LA1 = tunnuksen koodi

P = Laiteympäristö

P = PC
M = Macintosh

C4 = Värijärjestelmä

C4 = CMYK neliväriprosessi
R3 = RGB
P2 = Pantone (kaksi väriä)
G1 = Harmaasävy, positiivi
G0 = Harmaasävy, negatiivi
B1 = Mustavalkoinen, positiivi
B0 = Mustavalkoinen, negatiivi

V = graafinen muoto

V = vektoripiirros
0-9 = pikselikuva (0 = suurin, 9 = pienin)
E = vektoripiirros joka sisältää pikselikuvan

9 = ohjelman versio

Tarpeellinen eri ohjelmaversioiden tunnistamiseksi, kun tiedostopääte ei sitä muuten kerro.